Ehkä joillekin on syyttä suotta viihteellistynyt käsite siitä, että olisin
ollut kriitisemmin Riston teorioihin nyttemmin suhtautuva? No tässä kun
olen
käytännössä ainoa, joka hallitsee ne 12 keskeisintä IAEA:n sensuroimaa
Lauritsenin- ja Casimir-efektien kaltaiset kaavameret olen pakotettu
pelaamaan fysiikkashakkilaudan moiemmilla väreillä. Tilanne ei korjaannu
ihan nopsaan, koska IAEA on kieltänyt pysyvästi 80% fysiikkakaan
elimellisesti kuuluvien keskeisten kaavojen käytöt viimeistään 60-luvun
paikkeilla suorittamansa kouluterrouudistustensa takia. Kaavakäyttö tietää
rehtoreille välitöntä tiedealalta potkintaa kuulema TVO/Posivan
prässäämänä!
No näillä mennään. Rytkösen teorioissa on aivan huikeita visioita, joita
ei
voi liikaa kehua. Esimerkiksi hänen oivalluksensa mitata
maailmankaikkeuden
näkymättömiä avaruusulottuvuuksia kierteisgalakseista tunnetusti
kaartumalla
poistuvien fotonien paluuympyröillä on surutta häikivää luettavaa. N.10^15
valovuoden suuruinen näin saatu avaruustapahtumahorisontti nykyisen
14,5miljardin valovuoden avaruuskokoomme panee hiljenemään. Kenelle voi
moinen "ultraradikaali"oivalle edes tulla mieleen. Riston kiistatta
massallisena kaartuvaa fotonin paluuta lähettämänsä massasysteemiin
takaisin
täällä fysiikkanettimaailmassa pidetään silkkana harhana. Hämmentävää..
...Ikäänkuin kukaan ei mun ja Riston lisäksi olisi kuullut Einsteinin
auringonpimennyksen todistamista auringon fotonien taipumafaktoista kuun
takaa? No toki ammattimaista, labvoraatioitua alan tiiliskivifaktaa kaikki
tyyni!
Risto oivalsi siis jotain sellaista, joka jättää formaattifyysikoista
kaikki
starttiruutuun, paitsi ei sattuneesti minua. Koska tiedän Rytkösen teorian
olevan jopa niin faktaa, että se voidaan helposti falsifioida!
Tilleksemple
näin: Mustaan aukkoon putoava aurinko loistaa sinne mennessään. Miksei
sitten sen valo tapahtumahorisontin jälkeen tänne näy, koska se yhä sielä
loistanee? Risto tietää vastauksen, mutta tuskin täältä muut? Jos aurinko
putoaa valovuoden syvään mustan aukon monttuunsa, sen fotonit yhä
loitonevat
siitä kaikkialle. Mutta tapahtuu jotain todella jännää.
Koska, kuten Rytkönen on osoittanut fotonissa on massaa, se vuorovaikuttaa
sisäisestä Casimir-efektistään huolimatta mustan aukon megamassan kanssa
vallan hurjasti. Eli auringon pinnalta fotoni kiitää tulosuuntaansa. Mutta
varsin pian se alkaa kaartamaan sormusrataansa, kuten Riston kotisivuilta
näemme. Fotoni pinnistelee valovuoden päähän lähtöpinnastaan, mutta siitä
eteenpäin fotonin rata kaartaa jo vääjäämättä tulosuuntaansa. Eli tosiaan
tällä auringolla olevat mittaavat aivan oikein "oman
valoelokehäulottuvuutensa" mittanormaaliksi sen faktatun rajan jonka yli
ei
systeeemin sisäiset fotonit kykene ikinä tapahtumahorisontin yli menemään.
Eli Risto on tutusti täysin oikeassaa sanoessaan fotonin kaartumisen
rajaavan selkeälinjaisesti fotoniavaruuden mittasuhteet! Mitä tuohon
lisäisin? Kyseisen auringon olemassaolun voi siis myös ulkopuolinen
havaita
VAIN valovuoden päästä, koska kauemmas ei kohteen yksikään fotoni ikinä
pääse. Rytkösen teoria voi olla jopa suurempi löytö, kuin olettaa saattaa!
Ole suorastaan lumoutunut, miten nerokkaasti homma näyttää toimivan, kun
sen
vaan osaa sisäistää.
|
